Täydellinen elämä

14.03

''Mua jännittää. Enää vaan neljä päivää lähtöön. Ollaan pystytty pitämään tää juttu aika hyvin salassa kaikilta ja siks mä ootankin tän postauksen julkasemista vielä. Mun ja Kristan ensimmäinen koti tulee olemaan vähän kauempana kuin muutama vuosi sitten kuviteltiin. Ainahan joku voi mennä pieleen, mutta mä meen ainakin positiivisin mielin eteenpäin - vastoinkäymisethän kuuluu elämään. Musta tuntuu kuitenkin, että seuraavista kuukausista tulee ihan mielettömiä ja ne voi olla meidän elämän parhaimpia hetkiä. ''




Mä en oikein voi uskoa tätä todeksi. Mä oon oikeesti asunut täällä vuoden.  Tuntuu siltä, että siitä on vain muutama kuukausi kun alettiin suunnittelemaan meidän tulevaa reissua Kristan kanssa. Muistan ne epäröivät, mutta silti niin itsevarmat lausahdukset siitä, että ''kyllä me sinne lähdetään''. Muistan sen, kun lähtö oli koko ajan lähenemässä, ja kuinka se jännitys, pelko ja siinä samalla myös innostus kuohui musta ulos. Musta on aivan uskomatonta, että minä, aika hiljainen ja arka tyttö, oon lähtenyt näinkin kauas pois kotoa. Ja jäänyt kokonaan sille tielle.

 ''Don't call it a dream, call it a plan.''




Ei, mun ei ollut tarkoitusta olla täällä näin pitkään. Oon aina ollut vähän skeptinen ''Kaikella on tarkoituksensa''- ajattelutavan kanssa. Musta se ei oo ikinä tuntunut mitenkään omalta, mutta nyt mä oon oikeasti tajunnut tuon tarkoituksen. Kun asioita oikeasti alkaa miettimään jälkikäteen, huomaa että asiat ovat loksahtaneet itsestään paikalleen. En kuitenkaan ala tästä alusta asti puimaan, koska tää tapahtumaketju on alkanut jo kauan sitten. Ei oo kuitenkaan sattumaa, että mulla ja mun parhaalla ystävällä oli sama unelma; päästä näkemään maailmaa. No, meidän maailmanvalloitus kuitenkin lähti maasta nimeltä Malta, mutta sekin oli meille tuolloin niin suurta ja uutta.

Tunne oli sanoinkuvaamaton kun kone laskeutui maahan, jossa ei ollut koskaan käynyt. Kaikki näytti uudelta ja vieraalta, ja ehkä vähän pelottavaltakin. Kaikki oli kuitenkin helpompaa, kun tiesi toista pelottavan aivan yhtä paljon. Ei oltu kumpikaan yksin. Kolme kuukautta meni aivan liian nopeasti. Muistan kun tanssittiin aamuun asti ja käveltiin auringon nousussa kohti omaa kotia. Muistan kun naurettiin niin, että mahaan sattui. Muistan kun riideltiin, mutta aina silti sovittiin. Muistan myös sen kun itketti niin tiesi että toinen on aina lohduttamassa. Mun mielestä kaikkien pitäisi kokea millaista on omistaa paras ystävä.

 ''One million memories, ten thousand inside jokes, one hundred shared secrets.''



Muistan myös kun mun äiti mua kovasti varoitteli, että älä vain ihastu siellä kehenkään. Toisin kävi. Ei oo mun mielestä sattumaa, että löysin tärkeimmän ihmisen mun elämääni juuri täältä. Ihmisen, joka saa musta ne parhaimmat puolet esiin. Ihmisen, joka sai mut pitämään itseni kokonaisena vaikeina aikoina. Ihmisen, jonka kaunein lause on ollut kuiskauksena mun korvaan ''You're my favorite piece of art''.

''Sometimes the greatest relationships are the ones you never expected to be in. The ones that sweep you off your feet and challenge every view you've ever had.''



Täältä sain myös mun ensimmäisen vakituisen työpaikan. Mun mielestä on mieletöntä, että mun ensimmäisessä työpaikassa on kommunikointi englanniksi. Mun on tosi vaikea edes sanoa, kuinka ylpeä mä itsestäni oon.

Oon myös tutustunut aivan ihaniin ihmisiin täällä ollessani. Haikeinta on se, että ihmiset tulevat ja menevät, ja jotain ihmistä ei välttämättä näe enää koskaan. Onneksi muistot kuitenkin pysyy. 



Koti-ikävä. Oman kodin tuoksu ja perheen läsnäolo. Neljä vuodenaikaa, joita ikävöin. Vihreä nurmikko varpaiden alla ja raikas kesäilma. Ruska, ja ensilumen narskuminen kävellessä lämpöisillä talvikengillä. Lumen sulaminen, jonka alta pilkottaa asfaltti kevään tullessa.

Mulla on siellä kotona myös ihania ystäviä, ja mun täytyisi pitää teihin paljon enemmän yhteyttä. Haluan teidän kaikkien kuitenkin tietävän, että ootte mun mielessä oikeastaan kokoajan, ja on teitä ajatellessa pari kyyneltäkin vierähtänyt. 

  ''You will never be completely home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place.''



Mä kuitenkin kuulun tässä vaiheessa mun elämääni tänne, ja oon sanoinkuvaamattoman onnellinen. Mä en tiedä missä mä tuun olemaan ensi vuonna tähän aikaan, enkä ehkä haluakkaan tietää. Haluan nähdä mihin kohtalo mut haluaa viedä.

♥ Marjut


You Might Also Like

8 comments

  1. Kuulostat niin mielettömän onnelliselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mä vähän meinaan ollakkin! :')

      Poista
  2. Mielestäni tämä sattui sopivasti. Elämä siellä kuullostaa hyvältä! Täällä hallitus vain leikkaa keski ja pieni tuloisilta ja uutisissa virtaa pelkkää negatiivisiä juttuja. Pitäisiköhän sitä itsekin vain muuttaa muualle? :D nautihan elämästäsi Maltalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, täälläkin valitettavasti pyörivät mediassa melkeinpä samat jutut kuin Suomessa, mutta musta tuntuu että ihmiset ei valita kuitenkaan niin paljoa :) Tai sitten musta vaan tuntuu siltä kun seuraan Suomen mediaa enemmän kuin paikallisen. Mutta suosittelen :P Kiitos sulle ihana, niin mä teen <3

      Poista
  3. Tää oli niin ihana postaus! :) Itsekin olen aina haaveillut ulkomaille muutosta, mutta parisuhteessa kun oon ja tiedän, ettei kumppani todellakaan ole samalla linjalla, niin vähän vaikeaahan se ois. Eihän sitä toki tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, että jos mulla joskus on mahdollisuus, niin kyllä lähden. Jos ei sitten muuten, niin täytyy säästää muuten vaan reissailuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni, ihanaa kuulla että tykkäsit! Niin, parisuhde saattaa aina vähän tuottaa hankaluuksia :/ Mutta kyllä ne pienetkin reissut rikastuttaa, ja voihan sitä ottaa vaikka kuukauden loman ja lähteä vaikka reppureissaamaan johonkin. :) Itelläni olis haveena tehdä jotain tuollaista. <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niin on <3 Tekis kyllä niin mieli tulla käymään Suomessa!

      Poista