Our little story ♥

12.23



Jotkut on kysellyt paljon mun poikaystävästä ja joku taisi pyytää postaustakin aiheesta. Ajattelin, että en oo valmis kertomaan meidän suhteesta tänne blogin puolelle, mutta onhan tää ihminen suurin osa mun elämää. Päätin nyt sitten jakaa tän meidän tarinan.

Miten kaikki alkoi? 

Olin viime vuonna tähän aikaan tosi rauhaton. Elin sinkkuelämää ja oli ihanaa kun sai vaan mennä eikä kukaan ollut estelemässä. Mulle seurustelu oli siihen aikaan maailman kamalin asia. En voinut kuvitellakkaan sitoutuvani kenenkään kanssa. Pieni osa musta kuitenkin halusi jonkun ihmisen, jonka kainaloon saisi käpertyä jos on yksinäistä, mutta silti, se tuntui ihan liian kaukaiselta ajatukselta.

Kun lähdettiin Kristan kanssa Maltalle, meille oli tiedossa vain se, että vietettäisiin siellä seuraavat kolme kuukautta. Ajattelin vain että ihan huikeeta kun saa viettää kolme kuukautta maailman parhaimmassa seurassa ulkomailla. Olin siinä vaiheessa luvannut itselleni, että palaan kyllä takasin Suomeen kolmen kuukauden jälkeen. Kyllä se mieli kuitenkin äkkiä muuttui.

Tapasin Yousafin ensimmäistä kertaa marraskuussa. Oltiin Kristan kanssa töissä Plushissa ja Yousaf oli meidän työporukan kaveri. Jäätiin joskus töiden jälkeen hengaamaan työporukan kanssa ja vietettiin usein yhdessä monta tuntia. Silloin ei tunnettu Y:n kanssa toisiamme. Kumpikaan ei puhunut toisillensa mitään. 

Viikko ennen Halloweenia oli Sky:ssa isot bileet. Päästiin meidän työpaikan takia vip-puolelle, missä myös Yousaf ja muut olivat. Tää oli ensimmäinen ilta, kun juttelin Y:n kanssa kunnolla. Juteltiin monta tuntia putkeen, oikeastaan koko ilta. Muhun ei oo koskaan tehty noin suurta vaikutusta, mikä muhun tuolloin tehtiin. Siinä vaiheessa tajusin, miten samanlaisia me ollaan. Voiko sellainen samanlaisuus olla edes mahdollista, vaikka kaksi ihmistä on aivan eri kulttuureista kotoisin. 

Tän illan jälkeen olin mielettömän onnellinen, ja samaan aikaan myös tosi paniikissa. Ajattelin vain että mitä jos se ihminen onkin samanlainen kuin kaikki muut, eikä tästä tulisi yhtään mitään?

Yousaf pyysi mua kuitenkin samalla viikolla ulos. Kaikki tuntui niin helpolta tuon ihmisen kanssa. Oon aina alussa tosi ujo ja en tykkää siitä mun luonteenpiirteenä yhtään. Mun olo oli silti jotenkin tosi rentoutunut tän ihmisen seurassa eikä puhuminen ollut molempien alkujännitystä lukuunottamatta ollut yhtään vaikeaa. Parin viikon jälkeen musta tuntui että olin tuntenut Yousafin jo vuosia.

Seuraavat viikot tehtiin kaikkea yhdessä. Y näytti mulle Maltaa, mitä en ollut päässyt oikein näkemään töiden takia. Aloin oikeesti ihastumaan liian paljon tähän ihmiseen ja se pelotti mua älyttömästi. En ollut ikinä tuntenut näin kenenkään kanssa. Lähtö takaisin Suomeen alkoi myös lähestyä uhkaavasti ja mietin mitä tässä oikein voi käydä. 

Kun lähdin Suomeen, siitä pelosta ja ahdistuksesta ei tullut loppua. Lupasin Y:lle, sekä itselleni että mä kyllä tuun takaisin. Ei siinä ollut mitään muuta vaihtoehtoa.

Vietin seuraavat kuusi viikkoa Suomessa. Laitettiin toisillemme viestiä jatkuvasti ja musta tuntuu, että tuo erossaoloaika vain vahvisti meitä. Jokainen puhelinsoitto piristi mua älyttömästi ja oli niin hassun ihanaa kuulla toisen ääntä. Jos mua ei olisi oikeasti kiinnostanut tää ihminen, olisin vaan unohtanut ja jatkanut elämääni. Mä en vaan pystynyt. Kaikista hirvein olo mulla oli vaikeimmilla hetkille, ja kun toinen ei päässyt toisen viereen kun oli paha olo. Y kuitenkin kannusti mua jokaisessa asiassa ja se uskoi muhun. Se sai mulle itellenikin rohkeutta ja tunteen, että kyllä mä pärjään.

Kun sain töitä Maltalta, olin aivan hullun onnellinen. Kaikki palaset tuntui loksahtavan paikalleen ja en malttanut odottaa, että pääsen Maltalle takaisin. Kun kone laskeutui Maltalle, mua jännitti ihan älyttömästi. Kun näin Yousafin odottamassa lentokentällä, mun pään sisällä oli maailman sekavin tunne. Itkin oikeastaan ensimmäistä kertaa oikeasti onnesta. 


Millaista on seurustella ulkomaalaisen kanssa?

Oon aina halunnut ulkomaalaisen poikaystävän. Muistan kun sanoin joskus muutama vuosi sitten takaperin äidille, että mun haave on saada ulkomaalainen mies, ja kaksi kieliset lapset. Mä jotenkin silloin vaan ajattelin että eihän tuo oo edes mahdollista. 

Ollaanhan me Y:n kanssa ihan erinäköisiä. Mä oon ihan vaalea perussuomalainen ja Yousafissa virtaa verta Dubaista asti. Silti meidän luonteet ovat maailman samanlaisimmat ikinä. Me molemmat ollaan hiljaisempia ja rauhallisia isossa porukassa, mutta vähemmän rauhallisia sitten kun ollaan kahdestaan. Molemmat rakastaa shoppailua ja arvostaa esimerkiksi hienoja kuvia ja musiikkia. Molemmat on hulluna Disneyhyn ja ollaan käyty myös katsomassa elokuvissa muutama Disney-leffa. Paras juttu on kuitenkin se, että molemmat rakastaa Lana Del Reytä. 

Kielimuuri tulee vain silloin vastaan jos mä yritän selittää jotain. Normaaleissa keskusteluissa musta ei edes tunnu, että puhuisin englantia, koska se tulee jo niin luonnostaan. Jos kuitenkin kerron jotain pidempää tarinaa, se ei aina onnistu. Mulla ei oo mikään kympin englanti ja luovutan joskus tosi helposti. Yousaf onneks kuitenkin kannustaa mua jatkamaan, eikä turhaudu heti jos en löydä heti jotain sanaa.

On myös tosi ihanaa, että me saadaan jakaa meidän kulttuurien eroja. En malta oottaa, että pääsen jonain päivänä näyttämään Yousafille Suomea. Nään silmissäni jo sen, kuinka innoissaan se on kun se pääsee koskettamaan ensimmäistä kertaa elämässään lunta. :')

Miksi tää ihminen sitten vei mun sydämen?

Mä en ihan oikeasti tiedä. Se vaan tapahtui vaikka se ei olisi tavallaan saanut. Yousaf on maailman kiltein ihminen ja sillä on suurin sydän minkä tiedän. Y ajattelee aina mun parasta ja kukaan ei oo pitänyt musta noin hyvää huolta. Ihan kuin tästä ihmisestä löytyisi kaikki mua miellyttävät ominaisuudet. Tykkään sen tyylistä ja ulkonäöstä. Tää ihminen saa mut myös tuntemaan itseni kauniiksi ja saa mut myös aina nauramaan. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että me arvostetaan toisiamme ihan älyttömästi.


Eli tälläinen on meidän pieni hömppätarina. Toivottavasti tykkäsitte :) Jos haluatte kysyä jotain niin laittakaa ihmeessä tuonne kommenttiboksiin!

♥ Marjut

You Might Also Like

18 comments

  1. Voi, aivan ihana teksti�� asutko siis nyt maltalla? :) miten näette tulevaiauutenne, muutattwko yhdessä suomeen vai jäättekö altalle asumaan? Kauanko olette seurustelleet? �� onnea teille, ootte ihana pari ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) Joo asun nyt Maltalla. Me ei hirveesti olla vielä puhuttu siitä, mutta molemmat on onneksi joustavia tuon asian kanssa. Suomeen mä ehkä aion tähdätä seuraavaksi opiskelemaan joten ehkä raahaan tuon sinne sitten mukanani. :) Itseasiassa just tuli puoli vuotta täyteen. Kiitos paljon ihana <3

      Poista
  2. Olipas hellyyttävä ja rakkautta henkivä kirjoitus :3
    Erilaisuus on rikkaus tai niin ainakin sanotaan ja tässä tapauksessa on varmaan mielenkiintoista, kun ootte ihan eri maista ja kulttuureista. Ihan outoa kuvitella, että joku ei oo koskaan nähnyt/kokenut lunta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! :) Joo oon itsekkin tuota mieltä että erilaisuus tekee tästä paljon kauniimpaa ja mielenkiintosempaa. Sanos muuta, Suomessa sitä riittää riesaksi asti :D

      Poista
  3. aww ihana teksti ja ihana teidän tarina! <3 mahtavaa että seurustelet ihmisen kanssa joka ikään kuin "pakottaa" sinua kehittämään kielitaitoasi ja haastamaan itseäsi!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! <3 Haha toi on kyllä täysin totta! :)

      Poista
  4. Ihana postaus ja ihanat te! :) mua itteeni pelottas vaan se että jos hän muuttais suomeen perässä ja sit ei oliskaan onnellinen siellä ja kaipais vaan etelään? ei sais töitä tai olis muuten niin vaikeaa kun ei osaa suomeakaan,kun on tosiaa nii eri kulttuurit ja löhtökohdat ja suomi voi olla aika shokki joillekkin:D mut toivotaan et niin ei käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) <3 Niin, ollaan myös mietitty että muutettais jonnekkin muualle kuin Suomeen tai Maltalle, koska en mäkään Suomesta niin erityisesti tykkää.. :D Mutta eipä tässä nyt oo vielä kiirettä tuollaisia miettiä :)

      Poista
  5. Ihana postaus ja oon onnellinen teidän puolesta! :) tunnistan sussa paljon samanlaisia piirteitä kuin itsessäni ja teidän tarina kuulostaa aivan mielettömältä ja tavoittelemisen arvoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista <3

      Poista
  6. Olipas ihanasti kerrottu! Toivottavasti saatte juttunen toimimaan myös tulevaisuudessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän se jos molemmat vaan sitä haluaa. :)

      Poista
  7. Hei selailin hieman blogiasi ja mietin,että otatko ihan puhelimella näitä kuvia vai onko kamera usein matkassa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asukuvat ja ostokset kuvaan yleensä mun järkkärillä, mutta muuten on sitten yleensä vain puhelin matkassa. :) Tuo järkkäri on niin iso kannettavaksi niin sitä ei aina jaksa joka paikkaan ottaa mukaan. :)

      Poista
  8. Ihana!! Ehkä mäki sieltä jonku löydän kun tuun takasin ens viikolla :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiia! :) <3 Eikä, tuut siis tänne takas!? Pitää sitten kyllä näkyillä, ilmottele kun oot taas tällä puolella maailmaa! Ja hahaa, ehkäpä :P

      Poista
  9. Minkä ikäinen poikaystäväsi on?

    VastaaPoista